Polven nivelrikon esiintyvyys on kaksinkertaistunut 1900-luvun puolivälistä lähtien

Polven nivelrikko on erittäin yleinen vammauttava nivelsairaus, jonka syyt ovat edelleen huonosti ymmärrettyjä, mutta joiden syynä on yleensä ikääntyminen ja liikalihavuus.Saadakseen käsityksen polven nivelrikon etiologiasta tässä tutkimuksessa seurataan taudin pitkän aikavälin suuntauksia Yhdysvalloissa käyttämällä suuria luustonäytteitä esihistoriallisista ajoista nykypäivään.Osoitamme, että polven nivelrikko oli pitkään esiintynyt alhaisina taajuuksina, mutta 1900-luvun puolivälistä lähtien taudin esiintyvyys on kaksinkertaistunut.Analyysimme ovat ristiriidassa sen näkemyksen kanssa, että polven nivelrikon viimeaikainen nousu johtui yksinkertaisesti siitä, että ihmiset elävät pidempään ja ovat yleisemmin lihavia.Sen sijaan tuloksemme korostavat tarvetta tutkia muita, todennäköisesti ehkäistävissä olevia riskitekijöitä, jotka ovat yleistyneet viimeisen puolen vuosisadan aikana.

Polven nivelrikon (OA) uskotaan olevan erittäin yleinen nykyään, koska elinajanodote ja painoindeksi (BMI) ovat viime aikoina lisääntyneet, mutta tätä oletusta ei ole testattu käyttämällä pitkäaikaisia ​​historiallisia tai evoluutiotietoja.Analysoimme polven OA:n esiintyvyyden pitkän aikavälin suuntauksia Yhdysvalloissa käyttämällä ruumiinperäisiä luurankoja ≥50-vuotiailta ihmisiltä, ​​joiden BMI kuollessa oli dokumentoitu ja jotka elivät varhaisen teollisen aikakauden aikana (1800-luvulta 1900-luvun alkuun;n= 1 581) ja moderni jälkiteollinen aikakausi (1900-luvun lopusta 2000-luvun alkuun;n= 819).Polven OA:ta arvioitiin ≥50-vuotiaiden yksilöiden keskuudessa myös arkeologisesti johdetuissa esihistoriallisten metsästäjä-keräilijöiden ja varhaisten maanviljelijöiden luurankoissa (6000–300 BP;n= 176).OA diagnosoitiin eburnaation (kiillotus luu-luulle -kontaktista) perusteella.Kaiken kaikkiaan polven OA:n esiintyvyyden todettiin olevan 16 % jälkiteollisessa otoksessa, mutta vain 6 % ja 8 % varhaisten teollisten ja esihistoriallisten näytteiden joukossa.Iän, BMI:n ja muiden muuttujien valvonnan jälkeen polven OA:n esiintyvyys oli 2,1 kertaa korkeampi (95 %:n luottamusväli, 1,5–3,1) jälkiteollisessa otoksessa kuin varhaisessa teollisessa otoksessa.Tuloksemme osoittavat, että eliniän ja BMI:n lisääntyminen eivät riitä selittämään polven OA:n esiintyvyyden likimääräistä kaksinkertaistamista, joka on tapahtunut Yhdysvalloissa 1900-luvun puolivälin jälkeen.Polven oA on siis ehkäistävissä paremmin kuin yleisesti oletetaan, mutta ehkäisy edellyttää lisätutkimusta itsenäisistä riskitekijöistä, jotka joko syntyivät tai ovat voimistuneet jälkiteollisen aikakauden aikana.